Mun ystävät ovat kaikki täydellisen erilaisia. Mun ystävistä löytyy nuorempia ja vanhempia. Löytyy boheemia ja rock-henkistä. On bilettäjiä ja kotihiiriä. Meillä kaikilla on kuitenkin yksi asia yhteistä; me ollaan kaikki työnarkomaaneja. Mä tiedän, että mä en ole sellaiselta vaikuttanut pitkään aikaan, mikä oikeastaan onkin aika pelottavaa. Sen jälkeen kun mä olen tutustunut mun nykyiseen parempaan puoliskoon(?) niin olen ollut täysin erilainen kuin aikaisemmin. Rankka työtahti ja rankat huvit ovat verottaneet mun hyvinvointia. Mua pelottaakin, että koska musta kuoriutuu se ahne töiden haalija. Mitä jos en enää vastaakkaan toiveita? Ajatukseni ovat ajankohtaisia, koska energiatasoni nousee koko ajan ja alan ahdistumaan tekemättömyydestä.
Viime vuonna mä pohdin paljon; millainen olen! Olenko mä klassisen tyylikäs? Rokkimimmi?Prinsessa? Sporttipimu? Mä elin vaihetta jossa mä etsin itseäni ja mietin kuka mä olen. Mä halusin olla trendikäs, kaunis, puhelias, iloinen, mä halusin olla ns.vamppi! Hah, nyt mä nauran noille surkeille ajatuksilleni. Miksi minä haluaisin olla halpaa tusinakamaa? Nyt mä olen täysin sitä mitä mä haluan olla; onnellinen. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mä en stressaa vartalostani. Jokainen meistä haluaa olla hyvässä kunnossa, jokainen haluaa näyttää hyvältä bikineissä, mutta pitkästä aikaan en koe paineita asian suhteen. Jokavuotinen kevätmasennus saa tänä vuonna painua h#lv#ttiin:)
Hyvin mä näytän tällaisena kelpaavan mun ystäville, perheelle, rakkaille, miksi haluaisin muuttaa itseäni? Jos et sä ole tyytyväinen itsees, miks kenenkään muunkaan tarvis olla suhun tyytyväinen? Uusia ajatuksia ja virikkeitä odotellen ;)
Rakkaudella T
1 kommentti:
Niin totta!
<3N
Lähetä kommentti