Matkustellen!

Mun uusi elämä vaatii kalliit huvit! Mulla on erittäin polttava matkakuume aivan koko ajan! Minulla on muutamia paikkoja mielessä joissa mä haluan tänä vuonna käydä. Kaikissa kohteissa en varmasti pääse käymään, mutta ainahan saa haaveilla:)

Mä en ole käynyt pitkään aikaan Tallinnassa niin että siellä olisi hetken ehtinyt nauttimaan myös paikallisesta kulttuurista. Kuten terassilla hengailusta.

Vielä pidempi aika on siitä kun viimeksi kävin Ruotsissa. Vähän katuelämästä nautiskelua, kunnon ruokailua ja vähän shoppailua.

Liian kauan on siitä kun olen viimeksi käynyt ystäväni luona Tanskassa. Luulen että Kööpenhaminan tivoli huutaa jo mun nimeä! Onneksi mä saan pienen mutta herkullisen maistiaisen Tanskasta ensi viikolla ;)

Tämän talouden tuo komeampi osapuoli on puhunut Norjassa käymisestä. Mä alan pikkuhiljaa innostumaan ajatuksesta. Suorastaan alan kohta kerjäämään matkaa sinne :)

Välimeren kohteista mua houkuttaisi kovasti Mallorcan,Alcudia ja Kreetan kohteet. Kerran vuodessa on pakko käydä edes kerran etelän lämmössä! Tokihan tässä on jo tammikuussa lomailtu, mutta sitä ei lasketa koska teen tämän postauksen vasta nyt ;) Mä toivon kesästä lämpöistä, että mun matkakuume saisi vähän helpotusta ihan täällä kotona ollessa. Varmaan kyllä kaikki aurinkoiset kelit sattuvat mun työpäiville.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, lapin matkailu. Sielläkin olen jo tänä vuonna käynyt, mutta eikai sitäkään lasketa? Mä haluaisin nähdä pohjoisen kevään ja lapin ruskan.

Katsotaan nyt mitkä toteutuu, vai toteutuuko mikään! Kyllä mä selviän tästä vuodesta vaikka en lomalle pääsisikään. Onhan tässä jo lomailtu! ;) Mun elämä alkaa nyt, tervetuloa mukaan!

Mieletöntä kevään odotusta ja rakkautta kaikille!
Tanja

Punainen tupa

Mä nautin siitä kun mä pääsen lomalle etelän aurinkoon, mutta en mä voi sanoa ettenkö olisi myös nauttinut tästä edellisestä lomasta ihan yhtä paljon:) Lunta, kivaa tekemistä, paljon lepoa ja mielettömän ihana seura. Pidempäänkin olisin viihtynyt pohjoisessa, mutta velvollisuudet kutsuivat takaisin arkeen. Olin siis reissussa Aslakin mailla yhdessä poikaystäväni kanssa. Yllätyksiltä ja kommelluksilta ei vältytty tälläkään kertaa. Kiitollinen olen siitä että molemmat selvittiin viikon reissusta pelkin traumoin ja mustelmin. Tekevälle sattuu, niinhän sitä sanotaan.
Silmä ja hermo lepää kun aamulla avaa ulko-oven ja punaiset torpat tönöttävät lumihankien lomassa. Piha kaikuu hiljaisuutta ja kaunis huomen kuuluu selän takana. Miten siitä olisi voinut olla nauttimatta?

 Oli ihana kun lumi oli kerääntynyt puihin.

 Ensimmäisenä päivänä me lähdettiin ajamaan kohti Luostoa, jossa siskoni oli perheensä kanssa lomailemassa. Parasta oli ettei heillä ollut aavistustakaan, että me olimme edellisen päivän aikana taittaneet autolla 1000kilometriä ja suunnitelleet yllävämme heidät. Luostoon suuntasimme moottorikelkoilla. 100 kilsaa suuntaansa on aika paljon tuollaisella vehkeellä ja väsymys takaisin tullessa kostautuikin pienellä kolarilla. Taisi olla suojelusenkelit matkassa kun ainekset oli katastrofiin ja mä selvisin tärinällä, polven turpoamisella ja muutamalla mustelmalla. Muutamat päivät kelkkailtiin, ryömittiin metrisessä umpihangessa ja yksinkertaisesti nautittiin rauhasta.

Tunturit tutuiksi.

 Lumimaisemia ja ihana kelkkamies:)

 Pois alta! Kirjaimellisesti!

Toinen ajoi kelkalla vieressä, kun mä ryömin Sattasvaaralle. Oli rankkaa.

Pilkkityttö!

Viimeisenä päivänä kävimme vähän kokeilemassa kalaonnea läheisellä joella. Ei se pilkkiminen ihan sujunut kun ilman saalista jäätiin. Ensi kerralla otetaan kyllä syötitkin mukaan ;)
Paljon muutakin tapahtui, mutta jätetään vähän juttuja pelkästään meidän muistoihin. Ihan varmasti uudestaan mennään koska mulla jäi lumilinna rakentamatta!

Tanja

Karman laki

Mä uskon vahvasti siihen , että kun teet hyvää, saat osaksesi hyvää. Ja pahantekijöille on sitten sitä kuraa luvassa. Mä olen ollut äärimmäisen kiltti. Mä olen suoraan sanottuna ollut liian kiltti. Mä olen hyväksynyt kaiken mitä mulle on tehty ja sanottu. Mutta nyt riitti! Tästä lähin mä olen tiukempi asioiden suhteen. Mietin usein, että kuinka hyvä ja kiltti ihmisen täytyy olla että positiivisia asioita tapahtuisi enemmän kuin negatiivisia? Onko karman laki oikeasti pelkkää lumetta? Palkitaankohan minun hyväuskoisuuteni vielä joskus?
Tämä päivä on tähän asti kulunut pohtimalla erinäisiä asioita. Kyllä, mä myönnän että mulla on nykyään liikaa aikaa pohtia asioita. Toivon että pian minulla olisi niin paljon muuta ajateltavaa että turhanpäiväiset löpinät päästäni katoaisivat :)

Pohdintojen lisäksi mä olen tänään nauttinut hiljaisuudesta, tulesta, kahvista ja maailman parhaasta seurasta, omastani:) Kaikesta huolimatta minulla on hyvä fiilis. Oletettavasti huomenna vielä parempi:) Koitan tässä tänään vielä väkertää pienen postauksen viimeisimmästä reissustani, lumisesta tuhojen ja nautintojen matkalta. On aika jatkaa vaatteiden ja muodin parissa hengailua;) Kiitos ja palataan:)

 

Rakkautta maanantai päivään!