Matkustellen!

Mun uusi elämä vaatii kalliit huvit! Mulla on erittäin polttava matkakuume aivan koko ajan! Minulla on muutamia paikkoja mielessä joissa mä haluan tänä vuonna käydä. Kaikissa kohteissa en varmasti pääse käymään, mutta ainahan saa haaveilla:)

Mä en ole käynyt pitkään aikaan Tallinnassa niin että siellä olisi hetken ehtinyt nauttimaan myös paikallisesta kulttuurista. Kuten terassilla hengailusta.

Vielä pidempi aika on siitä kun viimeksi kävin Ruotsissa. Vähän katuelämästä nautiskelua, kunnon ruokailua ja vähän shoppailua.

Liian kauan on siitä kun olen viimeksi käynyt ystäväni luona Tanskassa. Luulen että Kööpenhaminan tivoli huutaa jo mun nimeä! Onneksi mä saan pienen mutta herkullisen maistiaisen Tanskasta ensi viikolla ;)

Tämän talouden tuo komeampi osapuoli on puhunut Norjassa käymisestä. Mä alan pikkuhiljaa innostumaan ajatuksesta. Suorastaan alan kohta kerjäämään matkaa sinne :)

Välimeren kohteista mua houkuttaisi kovasti Mallorcan,Alcudia ja Kreetan kohteet. Kerran vuodessa on pakko käydä edes kerran etelän lämmössä! Tokihan tässä on jo tammikuussa lomailtu, mutta sitä ei lasketa koska teen tämän postauksen vasta nyt ;) Mä toivon kesästä lämpöistä, että mun matkakuume saisi vähän helpotusta ihan täällä kotona ollessa. Varmaan kyllä kaikki aurinkoiset kelit sattuvat mun työpäiville.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, lapin matkailu. Sielläkin olen jo tänä vuonna käynyt, mutta eikai sitäkään lasketa? Mä haluaisin nähdä pohjoisen kevään ja lapin ruskan.

Katsotaan nyt mitkä toteutuu, vai toteutuuko mikään! Kyllä mä selviän tästä vuodesta vaikka en lomalle pääsisikään. Onhan tässä jo lomailtu! ;) Mun elämä alkaa nyt, tervetuloa mukaan!

Mieletöntä kevään odotusta ja rakkautta kaikille!
Tanja

Punainen tupa

Mä nautin siitä kun mä pääsen lomalle etelän aurinkoon, mutta en mä voi sanoa ettenkö olisi myös nauttinut tästä edellisestä lomasta ihan yhtä paljon:) Lunta, kivaa tekemistä, paljon lepoa ja mielettömän ihana seura. Pidempäänkin olisin viihtynyt pohjoisessa, mutta velvollisuudet kutsuivat takaisin arkeen. Olin siis reissussa Aslakin mailla yhdessä poikaystäväni kanssa. Yllätyksiltä ja kommelluksilta ei vältytty tälläkään kertaa. Kiitollinen olen siitä että molemmat selvittiin viikon reissusta pelkin traumoin ja mustelmin. Tekevälle sattuu, niinhän sitä sanotaan.
Silmä ja hermo lepää kun aamulla avaa ulko-oven ja punaiset torpat tönöttävät lumihankien lomassa. Piha kaikuu hiljaisuutta ja kaunis huomen kuuluu selän takana. Miten siitä olisi voinut olla nauttimatta?

 Oli ihana kun lumi oli kerääntynyt puihin.

 Ensimmäisenä päivänä me lähdettiin ajamaan kohti Luostoa, jossa siskoni oli perheensä kanssa lomailemassa. Parasta oli ettei heillä ollut aavistustakaan, että me olimme edellisen päivän aikana taittaneet autolla 1000kilometriä ja suunnitelleet yllävämme heidät. Luostoon suuntasimme moottorikelkoilla. 100 kilsaa suuntaansa on aika paljon tuollaisella vehkeellä ja väsymys takaisin tullessa kostautuikin pienellä kolarilla. Taisi olla suojelusenkelit matkassa kun ainekset oli katastrofiin ja mä selvisin tärinällä, polven turpoamisella ja muutamalla mustelmalla. Muutamat päivät kelkkailtiin, ryömittiin metrisessä umpihangessa ja yksinkertaisesti nautittiin rauhasta.

Tunturit tutuiksi.

 Lumimaisemia ja ihana kelkkamies:)

 Pois alta! Kirjaimellisesti!

Toinen ajoi kelkalla vieressä, kun mä ryömin Sattasvaaralle. Oli rankkaa.

Pilkkityttö!

Viimeisenä päivänä kävimme vähän kokeilemassa kalaonnea läheisellä joella. Ei se pilkkiminen ihan sujunut kun ilman saalista jäätiin. Ensi kerralla otetaan kyllä syötitkin mukaan ;)
Paljon muutakin tapahtui, mutta jätetään vähän juttuja pelkästään meidän muistoihin. Ihan varmasti uudestaan mennään koska mulla jäi lumilinna rakentamatta!

Tanja

Karman laki

Mä uskon vahvasti siihen , että kun teet hyvää, saat osaksesi hyvää. Ja pahantekijöille on sitten sitä kuraa luvassa. Mä olen ollut äärimmäisen kiltti. Mä olen suoraan sanottuna ollut liian kiltti. Mä olen hyväksynyt kaiken mitä mulle on tehty ja sanottu. Mutta nyt riitti! Tästä lähin mä olen tiukempi asioiden suhteen. Mietin usein, että kuinka hyvä ja kiltti ihmisen täytyy olla että positiivisia asioita tapahtuisi enemmän kuin negatiivisia? Onko karman laki oikeasti pelkkää lumetta? Palkitaankohan minun hyväuskoisuuteni vielä joskus?
Tämä päivä on tähän asti kulunut pohtimalla erinäisiä asioita. Kyllä, mä myönnän että mulla on nykyään liikaa aikaa pohtia asioita. Toivon että pian minulla olisi niin paljon muuta ajateltavaa että turhanpäiväiset löpinät päästäni katoaisivat :)

Pohdintojen lisäksi mä olen tänään nauttinut hiljaisuudesta, tulesta, kahvista ja maailman parhaasta seurasta, omastani:) Kaikesta huolimatta minulla on hyvä fiilis. Oletettavasti huomenna vielä parempi:) Koitan tässä tänään vielä väkertää pienen postauksen viimeisimmästä reissustani, lumisesta tuhojen ja nautintojen matkalta. On aika jatkaa vaatteiden ja muodin parissa hengailua;) Kiitos ja palataan:)

 

Rakkautta maanantai päivään!

Vapiskaa vampit!

Siitä on jo pitkä aika kun viimeksi tunsin olevani näin elossa. Paljon on tapahtunut ja sattunut ja viimeisimpänä pitkät sairastelut, jotka alkavat olemaan menneen talven lumia. Mä olen ottanut paljon aikaa itselleni ja yrittänyt pitää huolen rakkaimmistani. Ystävät ovat valitettavasti jääneet vähemmälle, mutta täältä mä pikkuhiljaa alan kuoriutumaan häiriöksi asti!
Mun ystävät ovat kaikki täydellisen erilaisia. Mun ystävistä löytyy nuorempia ja vanhempia. Löytyy boheemia ja rock-henkistä. On bilettäjiä ja kotihiiriä. Meillä kaikilla on kuitenkin yksi asia yhteistä; me ollaan kaikki työnarkomaaneja. Mä tiedän, että mä en ole sellaiselta vaikuttanut pitkään aikaan, mikä oikeastaan onkin aika pelottavaa. Sen jälkeen kun mä olen tutustunut mun nykyiseen parempaan puoliskoon(?) niin olen ollut täysin erilainen kuin aikaisemmin. Rankka työtahti ja rankat huvit ovat verottaneet mun hyvinvointia. Mua pelottaakin, että koska musta kuoriutuu se ahne töiden haalija. Mitä jos en enää vastaakkaan toiveita? Ajatukseni ovat ajankohtaisia, koska energiatasoni nousee koko ajan ja alan ahdistumaan tekemättömyydestä.
Viime vuonna mä pohdin paljon; millainen olen! Olenko mä klassisen tyylikäs? Rokkimimmi?Prinsessa? Sporttipimu? Mä elin vaihetta jossa mä etsin itseäni ja mietin kuka mä olen. Mä halusin olla trendikäs, kaunis, puhelias, iloinen, mä halusin olla ns.vamppi! Hah, nyt mä nauran noille surkeille ajatuksilleni. Miksi minä haluaisin olla halpaa tusinakamaa? Nyt mä olen täysin sitä mitä mä haluan olla; onnellinen. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mä en stressaa vartalostani. Jokainen meistä haluaa olla hyvässä kunnossa, jokainen haluaa näyttää hyvältä bikineissä, mutta pitkästä aikaan en koe paineita asian suhteen. Jokavuotinen kevätmasennus saa tänä vuonna painua h#lv#ttiin:)

Hyvin mä näytän tällaisena kelpaavan mun ystäville, perheelle, rakkaille, miksi haluaisin muuttaa itseäni? Jos et sä ole tyytyväinen itsees, miks kenenkään muunkaan tarvis olla suhun tyytyväinen? Uusia ajatuksia ja virikkeitä odotellen ;)

Rakkaudella T

Rakkautta ja ratakiskoa

Jokainen meistä voi ajatella ettei ole helppoa olla juuri minä! Tällaisena tavallisena kadun tallaajana voin todeta että todellakin on helppoa olla minä. Vaikka välillä tuntuu että maa lähtee jalkojen alta ja taivas putoaa niskaan, niin voi olla kiitollinen kaikesta siitä auringon paisteesta joka porottaa suoraan silmiin ja saa sydämen hymyilemään. Tämän helpommaksi elämä tuskin koskaan tulee.
Viimeisen parin päivän aikana vuosi 2012 on pyörinyt päässäni jopa kidutukseen asti. Koko vuosi oli täynnä pettymyksiä, rakkautta, vihaa, onnellisuutta, katkeruutta ja ilon kyyneleitä. Kymmenet uudet asiat ovat vallanneet elämäni ja kymmenet vanhat asiat ovat painuneet muistoihini. Mitään en kadu! Miksi katuisinkaan? Uskon kohtaloon, kaikki mitä olen nyt, missä olen ja kenen kanssa on seurausta siitä mitä aikaisemmin elämässäni on tapahtunut.
Kaikki asiat tuntuu aina selviävän ennemmin tai myöhemmin. Ei näistä arjen kommelluksista yksin tarvitse selvitä, perhe ja ystävät ovat mulle tärkeä tukiverkosto:) Tuntuu että kaikki on paljon helpompaa nyt kun on saanut oman pään asiat selvitettyä ja laitettua tietyt asiat järjestykseen:)

Ei muuta kuin rakkautta kaikille <3 T

2013!

Hetki on vierähtänyt kun olen viimeksi tänne kirjoittanut, mutta täällä mä taas olen! Kaikenlaista on tapahtunut, enkä ole saanut itsestäni irti minkäänlaista lorua ja novellia. Nyt uudella temmolla ja motivaatiolla räiskitään eteenpäin! Mä päätin noin 5 minuuttia sitten, että mun elämä alkaa NYT! Ja kaikki te saatte olla siinä mukana, pienellä sensuurilla tietenkin:) Seuraavien päivien aikana mä käyn vähän läpi mun viime vuotta ja varsinkin aikaa jolloin en ole tänne kirjoitellut. Hyvän maun puitteissa tietysti.
Tässä on viimeaikoina tullut pohdittua monia asioita ja osa on semmoisia jotka pidän täysin omien ovien takana, mutta on paljon semmoista jotka voin mielelläni jakaa myös muille. Että mä en paljastaisi etukäteen ihan kaikkea mitä meinaan tänne kirjoitella niin annetaan tämän ensimmäisen tekstin olla tämmöistä lyhyempää sorttia :)

Vähän laadukkaampia kuviakin yritän ottaa jatkossa, nyt pärjätään tällä:) Mä alan heti väkertämään seuraavaa teksti, niin päästään heti huomenna aloittamaan uusi sydämen syke!

Rakkaudella, T

Balooon!

En nyt ihan hirveän ahkeraan ole tänne kirjoitellut, mutta josko jälleen kerran tsempattaisiin:) Taas olisi yksi muutto takana, kaksi remonttia, joista toinen nyt ainakin hetken jatkuu ja ihan mielettömän ihana matka :)

Kuvia on tullut otettua aika paljon enemmän kuin vähään aikaan, mutta valitettavasti suurin osa on sellaisia joita en tänne voi/halua laittaa. Onneksi on joitakin kuvia julkaistavaksi. Viime keväästä lähtien mun lemppari on ollut pallokuosi ja palloa mulla on useimmiten päälläkin. 

Pallot on mun juttu :)

Rakastan tuota paitaa!

Mä alan olemaan niin väsynyt, että taidan pikkuhiljaa kömpiä peiton alle. Ei mulla muuta kuin, että olen todella onnellinen mun perheestä ja ystävistä. Olette tärkeitä!

Kauniita unia,

Tanja