Mä nautin siitä kun mä pääsen lomalle etelän aurinkoon, mutta en mä voi sanoa ettenkö olisi myös nauttinut tästä edellisestä lomasta ihan yhtä paljon:) Lunta, kivaa tekemistä, paljon lepoa ja mielettömän ihana seura. Pidempäänkin olisin viihtynyt pohjoisessa, mutta velvollisuudet kutsuivat takaisin arkeen. Olin siis reissussa Aslakin mailla yhdessä poikaystäväni kanssa. Yllätyksiltä ja kommelluksilta ei vältytty tälläkään kertaa. Kiitollinen olen siitä että molemmat selvittiin viikon reissusta pelkin traumoin ja mustelmin. Tekevälle sattuu, niinhän sitä sanotaan.
Silmä ja hermo lepää kun aamulla avaa ulko-oven ja punaiset torpat tönöttävät lumihankien lomassa. Piha kaikuu hiljaisuutta ja kaunis huomen kuuluu selän takana. Miten siitä olisi voinut olla nauttimatta?
Oli ihana kun lumi oli kerääntynyt puihin.
Ensimmäisenä päivänä me lähdettiin ajamaan kohti Luostoa, jossa siskoni
oli perheensä kanssa lomailemassa. Parasta oli ettei heillä ollut
aavistustakaan, että me olimme edellisen päivän aikana taittaneet
autolla 1000kilometriä ja suunnitelleet yllävämme heidät. Luostoon
suuntasimme moottorikelkoilla. 100 kilsaa suuntaansa on aika paljon
tuollaisella vehkeellä ja väsymys takaisin tullessa kostautuikin
pienellä kolarilla. Taisi olla suojelusenkelit matkassa kun ainekset oli
katastrofiin ja mä selvisin tärinällä, polven turpoamisella ja
muutamalla mustelmalla. Muutamat päivät kelkkailtiin, ryömittiin
metrisessä umpihangessa ja yksinkertaisesti nautittiin rauhasta.
Tunturit tutuiksi.
Lumimaisemia ja ihana kelkkamies:)
Pois alta! Kirjaimellisesti!
Toinen ajoi kelkalla vieressä, kun mä ryömin Sattasvaaralle. Oli rankkaa.
Pilkkityttö!
Viimeisenä päivänä kävimme vähän kokeilemassa kalaonnea läheisellä joella. Ei se pilkkiminen ihan sujunut kun ilman saalista jäätiin. Ensi kerralla otetaan kyllä syötitkin mukaan ;)
Paljon muutakin tapahtui, mutta jätetään vähän juttuja pelkästään meidän muistoihin. Ihan varmasti uudestaan mennään koska mulla jäi lumilinna rakentamatta!
Tanja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti